Riihon Majatalon pihamaa on jälleen herännyt elämään kevään hiljaiselon jälkeen. Arvaatte varmaan, että poikkeusolot tyhjensivät meidänkin kalenterimme. Kevät meni jännittäessä, voidaanko rippileirit pitää ja tässä jännityksessä mentiin niinkin pitkälle, että vasta toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla varmistuivat vielä viimeisetkin leirit. Meille riparien alkaminen on tosi iso juttu, sillä niitä oli varattu meille peräti kahdeksan kappaletta. Kaikkien aikojen ennätysmäärä.
Toukokuussa suunniteltiin ja valmisteltiin turvallisuusohjeita. Jouduimme pohtimaan ja luomaan uusia käytänteitä, joilla turvallinen leirielämä olisi mahdollista niin leiriläisille kuin meille henkilökunnallekin. Ihan pieni juttu ei ole ollut sekään, että vanhempani Anri ja Tuomo ovat jo yli seitsemänkymppisiä. Nämä uskolliset puurtajat ovat olleet lukemattomien leirien emäntänä ja isäntänä ja nyt piti löytää tapa, jolla erityisesti heidän turvallisuutensa olisi taattu.
Päädyimme neljän kohdan turvallisuusohjeistukseen.
Ensinnäkin käsienpesu. Yksinkertainen ja tehokas tartuntojen estäjä. Teippasimme joka paikasta tuttuja THL:n käsienpesu- ja yskimisohjeita näkyville paikoille. Vaihdoimme kankaiset käsipyyhkeet paperipyyhkeisiin ja toimme vessoihin ylimääräisiä roskakoreja. Päätimme, että muistutamme vielä jokaisen leirin alkuinfossa käsienpesun tärkeydestä. ”Pese kädet tullessasi päärakennukseen. Pese kädet ennen ruokailua. Pese kädet aivastamisen tai niistämisen jälkeen. Pese kädet vessassa käynnin jälkeen. Pese kädet, jos ne ovat likaiset. Pese kädet aina tullessasi ulkoa sisälle.” Käytännössä siis lähes: Pese kädet aina, kun kuljet käsienpesualtaan ohi. Hienosti nämä käytännöt tuntuvat toimivan. Kukaan ei mene syömään, ennen kuin kädet on pesty.
Muistutamme siitä, että käsien peseminen saippualla ja lämpimällä vedellä on tehokkaampaa kuin käsidesin käyttäminen. Hienosti nämä käytännöt tuntuvat toimivan. Kukaan ei mene syömään, ennen kuin kädet on pesty. Kaiken varalta vielä käsidesipulloja löytyy melkein jokaiselta pöydänkulmalta.
Toiseksi turvaetäisyydet. Muutimme käytäntöjä niin, että ryhmä voisi toimia väljemmin. Päätimme, että aterioilla leiri jakautuu kahteen luokkaan syömään. Opetustilaa siis käytetään myös ruokatilana. Näin isollakin leirillä pöydissä istuu vain neljä henkeä. Kioskin ja päiväkahvin tarjoilemisen siirsimme ulos. Ainakin tämä alkukesä on suosinut tätä ratkaisua. Näyttää niin mukavalta, kun nuoret hajaantuvat kahvikuppinsa ja tuoreen pullan kanssa kuka laiturille, kuka terassille, kuka portaille istumaan pienissä porukoissa. Kaikki ovat varmasti istuneet aivan riittävästi yksin sisällä tänä keväänä! Myös oppitunteja on pidetty rantanurmikolla ja nuotiopaikalla. Meillä on arkullinen peffanalustoja, niin mikäs siinä on nurmikolla istuessa. Leirit ovat lisäksi pitäneet kaikki jumalanpalvelukset leirikirkossa harjun rinteessä. Kuivan kevään ansiosta hyttysiäkin on vähän, joten niistäkään ei ole suurta haittaa. Saunaillatkin suunnittelimme niin, että jokaisella saunavuorolla on käytössä Majatalon molemmat saunat, jolloin ryhmä jakautuu kahtia ja saunoihin ei tule tungosta.
Mietimme uudet käytännöt myös henkilökuntaamme varten. Meillä keittiön ovi on ollut yleensä aina auki ja kanssakäyminen leiriläisten kanssa hyvin vilkasta. Avoimella ovella olemme halunneet viestiä, että olemme vieraitamme varten ja heidän käytettävissään. Nyt suljimme oven ja kirjoitimme siihen: Vain henkilökunta. Se tuntui kyllä pahalta. Päädyimme korostamaan alkuinfossa aina uudelle leirille, että kyllä me olemme edelleen teitä varten täällä ja olemme hyvin ystävällisiä ihmisiä, vaikka ovessa lukeekin nyt Vain henkilökunta. Totesimme myös, että kioskin tavarat nostetaan ulos henkilökunnan toimesta. Isoset eivät niitä hae keittiöstä, kuten ennen, eivätkä hae myöskään iltapalaa, vaan joku ohjaajista nostaa sen tarjolle. Laitoimme omalle väelle ruokailu- ja taukopaikan ulos, jotta meidänkin kontaktit isoon ryhmään olisivat mahdollisimman vähäisiä. Sitä paitsi Majatalon omaa väkeä on yleensä siinä kymmenkunta aterioilla, joten leiriläisillekin saatiin lisää väljyyttä Majatalon väen siirtyessä ulkoruokintaan. Olemme naureskelleet, että meillä on nykyisin terassilla pöytiintarjoilu. Haemme nimittäin valmiit annokset Anrille ja Tuomolle, jotta heidän ei tarvitse kulkea leiriläisten tiloihin lainkaan. Ja jos muuta sukua tai ystäviä on paikalla, kuten meillä usein on kaikenlaisissa talkoohommissa – niin haemme heillekin valmiit annokset. Näin eivät leiriläiset joudu leirin ulkopuolisten ihmisten kanssa tekemisiin, eikä talkooväki leiriläisten. Anri ja Tuomo ovat edelleen isona apuna monenlaisissa hommissa, mutta keittiön ovi on raja. Keittiöön asti saa tulla, mutta edemmäs ei.
Kolmas asia on ruuan valmistus ja tarjoilu. Keittiömme on Oiva-luokituksessa Oivallinen eli terveystarkastajan mukaan parasta laatua. Kovin paljon ei käytäntöjä tarvinnut keittiössä muuttaa. Pohdimme kovasti, pitäisikö meidän tarjoilla ruoka, jotta kaikki ruokailijat eivät koskettaisi samoja ottimia ruokaa lautaselle kauhoessaan. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että on kuitenkin hygienisempää, että jokainen ottaa juuri pestyillä ja puhtailla käsillään ruokansa itse, kun kuitenkin ruuan ottimet pestään jokaisen ruokailun jälkeen. Leipiin laitettiin ottimet ja vesi- ja mehukannut pestään aina, kun ne tyhjenevät, ennen uutta täyttämistä.
Neljänneksi siivous. Siivouksen osalta loimme uusia käytäntöjä sekä leiriläisille että itsellemme. Meillä on ollut seurakuntien kanssa sellaiset sopimukset, että leirin aikainen siivous kuuluu leiriläisille. Jokainen teinin vanhempi tietää, ett siivous ei ole ykkösenä teinin kiinnostuksen kohteissa. Nyt terästäydyimme tässä ja olemme luoneet käytännöt, joista emme enää luovu. Siisteys ja samalla viihtyisyys on kohentunut paljon, kun leiriläiset siivoavat ohjeistetusti joka päivä ja henkilökunta siivoaa myös. Leiriläisille tehtiin huoneiden oviin ohje, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä joka päiväiseen siivoukseen kuuluu. ” Petaa sänkysi. Laita tavarasi laukkuusi (myös sängyn alta). Rullaa matto ja vie se ulos. Puistele ja jätä kaiteelle tuulettumaan. Imuroi lattia tai lakaise käyttäen harjaa ja rikkalapiota (tyhjennä rikkalapiosta roskat roskikseen). Tyhjennä roskis ja vie tyhjät pullot pullojen keräyspisteeseen. Laita matto paikoilleen. Kiitos! ” Kun ohjaaja on tarkistanut siivoustuloksen, huoneen asukkaat saavat lähteä kioskille. Arvatkaapa, näyttääkö huoneissa kivalta? Oikeasti, en ole monta kertaa, näiden lähes sadan riparin aikana, nähnyt näin siistejä huoneita! Meillä olikin apuna siivouskäytäntöjen luomisessa kesän vapaaehtoistyöntekijämme Arja, joka on kotitalousopettaja!
Leiriläiset myös huolehtivat oman luokkansa ja eteisen siisteydestä. Luokassa on kumihanskoja, kertakäyttöisiä siivouspyyhkeitä ja siivousainetta suihkepullossa, joita leiriporukka käyttää ohjatusti pöytien pyyhkimiseen sekä valokatkaisijoiden, oven kahvojen, näppäimistöjen, pianon koskettimien ja muiden tavaroiden pyyhkimiseen.
Myös henkilökunta siivoaa tehostetusti. Siivoamme luokat päivittäin ja käymme läpi wc- ja suihkutilat joka päivä. Osan vessoista siivoamme kahdesti päivässä. Pyyhimme desinfiointiaineella ovenkahvat, valokatkaisijat ja muutkin kosketuspinnat. Aineiden käytössä on oltava tarkka. Pyyhimme aluksi pöytiä desinfioivalla puhdistusaineella sillä seurauksella, että ruokapöytien pinnoista lähti lakka! Käsineet ovatkin pakolliset välineet, kun siivoustyötä on paljon.
Näillä käytännöillä meni ensimmäinen leiri hienosti, ilman yhtäkään sairastumista. Käytännöt teettivät aluksi kovasti töitä, kun opettelimme itse uutta, perehdytimme kesätyöntekijöitä ja leirin vetäjiä sekä leiriläisiä uusiin käytäntöihin. Kakkosleirillä käytännöt alkavat jo sujua. Uudet tavat tuntuvat hyviltä ja fiksuilta ja herään miettimään, miksi emme ole aikaisemmin ymmärtäneet toimia näin. Käsien pesu estää nuhat ja vatsataudit ja keittiön on oikein hyvä olla tarkoitettu vain sinne kuuluville ihmisille. Väljyys käytännöissä tuo tilan tuntua ja kauniilla säällä ulkotiloja kannattaa hyödyntää maksimaalisesti. Tehostettu ja hyvin organisoitu siivous tuo viihtyisyyttä, turvallisuutta ja hyvää oloa ihan kaikille. Lopulta ei tarvitsekaan ajatella, että elämme tartuntatautien pelossa ja ehkäisemme niitä, vaan että luomme yksinkertaisia ja toimivia tapoja pitää huolta itsemme ja toistemme hyvinvoinnista.
