Riihon Majatalo, Keuruu Keski-Suomi – 26.7.2020
Riihon Majatalon kettiön liedellä kypsyy heinäkuun sunnuntaiaamuna riisipuuro, joka saa pöytäseurakseen herkullisen punaisen puolukkakiisselin. Ruokasalin puolella soittaa kitara Joulumaata. Lieneekö tieto tulevasta puurolounaasta innoittanut riparilaiset laulamaan joululauluja. Oliko tullut joulu kesän keskelle? Tunnelmat ainakin olivat kohdallaan.
Tarina Riihon Majatalon, Keuruulla Keski-Suomessa, ja minun kohtaamisesta alkaa vuodesta 1977. Asuin tuolloin Lontoossa, jossa tapasin Suomen Merimieskirkolla työskennelleet Minttu ja Anne (Mäntymaan), joilla puolestaan on vahvoja sukusiteitä Riihoon. Keväällä 2019 luin Askel-lehdestä Annen haastattelun. Hän kertoi artikkelissa synnyinseutujensa tarinan, johon liittyi Riihon Majataloksi muuttunut entinen kyläkoulu. Jotenkin tuo koulun, majatalon ja suvun historia kosketti minua, vaikka en ollut koskaan niillä seuduilla käynytkään. Rohkenin ottaa yhteyttä Anneen ja kysyä, olisiko kesällä mahdollista tulla talkoolaiseksi Riihoon. Ja kuten elämässä usein käy, kaikki on mahdollista. Intuitiotaan ja sydäntään kannattaa kuunnella. Se voi tuoda eteen suuria seikkailuja, niin kuin kävi nytkin.
Olipa huikeat kesäviikot Riihossa! Kaikki ahersivat kuin muurahaispesässä toisiaan auttaen ja tsempaten. Uusi päivä toi aina uuden projektin; riippukeinujen virittämisen, kivenjärkäleiden siirron uuden kukkapenkin kehyksiksi, vintin siivouksen ja tavaran siirtämisen kirpparille, maton pesun jne. Tärkein tehtävämme oli huolehtia riparilaisten hyvinvoinnista ja heidän leiriensä onnistumisesta. Pidettiin paikat siisteinä, leivottiin sämpylää ja pullaa, tehtiin lettutaikinaa nuotiolettujen paistamiseen, huomioitiin täytekakulla riparin synttärisankaria, etsittiin vauvanukke ja kastemekko, jonka kanssa riparilaiset saivat käydä läpi kastetoimitusta. Pieniä asioita, jotka voivat olla muistoina suurimpia.
Hirsitalon hiljaisuutta
Majatalon rannassa seisoo jo 70 vuotta täyttänyt Rantatupa, joka on aikoinaan toiminut koulun opettajien asuntolana. Nykyisin talo on oman väen majatalo, jossa myös kesätyöntekijät saavat yöpyä. Tämän kommuunin keittön pöydän ympärillä sukupolvet ja tarinat kohtasivat. Siinä käytiin läpi päivän tapahtumat, pelattiin lautapelejä, esiteltiin kirpputorilöydöt, pohdittiin ammattikorkeakoulun pääsykokeet ja kokemukset Kalevalaisesta jäsenkorjuksesta. Huikeita hetkiä, tarinoita ja ihmisiä, unohtamatta Sissi-koiran hellyyttäviä katseita makupalan ja leikkiseuran toivossa. Jos sängyt ja makuuhuoneiden lattiapaikat eivät riittäneet, saattoi joskus aamulla löytyä yöpyjiä myös keittiön pöydän alta. Vaikka meitä oli talossa parhaimmillaan yli 10 henkilöä kahdessa kerroksessa, siellä asui myös rauha ja hiljaisuus. Tuo sama levollisuus vallitsi koko leirikeskuksen alueella. Rauhallinen ilmapiiri oli voimaa antavaa, jolloin päivän työt eivät tuntuneet lainkaan raskailta. Ympärillä oli iloa, naurua, kimmeltäviä laineita, auringon paistetta, paljon kiitollisuutta kaikesta. Elämästä kertoivat eteisten kenkäkasat, märät uimavälineet ja tyhjät sipsipussit. Niitä sitä haikeina katselee, kun omat lapset ovat jo maailmalla ja kenkäkasat ovat siirtyneet toisiin eteisiin.
Yllätyksiä ympäristössä
Riihon Majatalosta käsin sain mahdollisuuden tutustua lähiympäristön kohteisiin, jotka olivat sopivasti iltapäivän ajomatkan päässä. Ruoveden idyllisen kirkonkylän keskustasta löytyi Suomen vanhin (117v.) toiminnassa oleva kirjakauppa. Kolmannen polven kauppiasrouva kertoili kahvin lomassa kirjakaupan ja kylän historiaa. Totesi, että eihän hän ikänsä puolesta edes saisi olla (koronan takia) asiakaspalvelussa, mutta tämä on kutsumustyö.
Mänttä on nimensä mukaisesti taidekaupunki, jonka moderniin taidemuseoon tutustumiseen käytin yhden sunnuntai-iltapäivän. Virroilla otin käyntikohteeksi Torisevan kahvimajan, joka on alunperin toiminut Lottakanttiinina.
Keuruun puolella pidin erityisesti Vanhan Keuruun ympäristöstä, jonka lähistöllä on Keuruun asema sekä vanha ja uusi kirkko. Keuruuseen kuuluva, Haapamäen suunnalla sijaitseva Pihjalalahden Erämaakirkko oli hyvin puhutteleva; metsän keskellä, karu, pelkistetty, ympärillä täysi hiljaisuus.
Sain viettää Riihossa kolme ihanaa viikkoa; tehdä mieluista työtä, nauttia lähiseudun kohteista, kirpputoreista, ihmisistä ja Suomen kesästä. Tästä kaikesta kiitollisena jo ensi kesää odottelen. Marraskuun pimeänä räntäsadeaamuna töihin lähtiessä muistelen näkymää Riihon rannassa: auringonpaisteessa kimalteleva järveä, nuotion savua ja riparilaisia riippukeinuissaan.
Arja J.
talkoolainen Ruokolahdelta
